Koira

Minä meinaan koiran kanssa harrastaa ainakin tokoa, näyttelyä/match Show:ta.

Koiran kanssa tulen käymään 3-5 kertaa päivässä lenkillä. 2 15min, 1 1h, 1 2,5h ja 1 3h lenkkejä.

Koirani joutuu olemaan kotona yksin alle 9h päivässä. 

Opetan seuraavat käskyt koiralle:

• Istu

• Maahan

• Paikka

• Hae

• Odota

• Irti

• Tule

Mielelläni ottaisin tyttökoiran ja sen nimeksi tulee windi

Match show

Match show on leikkimielinen eläinnäyttely, johon tavallisista näyttelyistä poiketen voivat osallistua kaikenikäiset ja -rotuiset eläimet, myös sekarotuiset.
Match show'ssa eläimet jaetaan kilpaluokkiin iän, koon, näyttelykokemuksen tai esittäjän iän perusteella. Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä paikan päällä.
Match show'ssa eläimiä ei arvostella rotumääritelmien mukaan, sillä se on sekarotuisten kohdalla mahdotonta. Arvostelut perustuvat yleensä eläimen kuntoon ja käyttäytymiseen sekä esittäjän ja eläimen väliseen yhteistyöhön. Virallisia arvostelusääntöjä ei ole, joten arvosteluperusteet saattavat vaihdella paljonkin.

KOIRAT

Suomessa ei ole 1.1.2001 jälkeen saanut osallistua typistetyllä koirilla match show'hun kuten muihinkaan koirakilpailuihin. Koirien on myös oltava rokotettuja. Rokotusten on oltava kunnossa viimeistään kaksi viikkoa ennen tapahtumaan osallistumista ja jos jokin rokotus puuttuu koira ei pääse osallistumaan, joten rokotustodistus on otettava mukaan.

WIKIPEDIA

Koiranäyttely

Koiranäyttely on näyttely, jonka tarkoitus on palvella puhdasrotuisten koirien jalostusta. Koiranäyttelyssä rodun asiantuntijat, ulkomuototuomarit, arvioivat koiria suhteessa rotumääritelmään. Rotumääritelmä sisältää kuvauksen koiran ulkomuodosta, luonteesta ja liikkumisesta.
Näyttelyiden historia ulottuu kauas, muutaman vuosisadan päähän Isoon-Britanniaan, jossa ensimmäiset näyttelyt järjestettiin. Suomen ensimmäinen koiranäyttely järjestettiin 1800-luvun lopussa. Edelleen näyttelyt ovat keskeinen osa vuonna 1889 perustetun Suomen Kennelliiton toimintaa. Vuosittain Kennelliitto järjestää kuitenkin vain yhden näyttelyn, perinteisesti joulukuun alussa järjestetyn Voittaja-näyttelyn Helsingissä. Tämän lisäksi Kennelliitto isännöi satunnaisesti suuria kansainvälisiä voittajanäyttelyitä, joita ovat muun muassa maailman voittaja (viimeksi Suomessa 1998), Euroopan voittaja (viimeksi Suomessa 2006) sekä Pohjoismaiden voittaja (viimeksi Suomessa 2009).
Koiran arvostelun lisäksi koiranäyttely on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa näyttelyharrastajat tapaavat toisiaan, kasvattaja voi seurata kasvattiensa kehittymistä ja nuoret koiranäyttelyharrastajat, junior handlerit voivat mitellä taidoistaan rotukehien ulkopuoleisissa junior handler -kilpailuissa.
Koiranäyttelyssä koirat arvioidaan ensin roduittain. Rodun sisällä koirat on jaoteltu sukupuolen ja koirien iän sekä mahdollisen muun menestyksen mukaan eri luokkiin. Ikäryhmittäin kilpaillessa jokainen koira saa erillisen laatuarvostelun, jonka jälkeen jokaisessa luokassa sijoitetaan luokan neljä parasta koiraa. Sukupuolittain valitaan paras uros ja paras narttu, jotka tämän jälkeen kilpailevat rotunsa parhaan (ROP) ja vastakkaisen sukupuolen parhaan (VSP) titteleistä. Rotunsa paras jatkaa näyttelypäivän päätteeksi ryhmäkilpailuun, jossa kilpailevat keskenään kaikki kyseisen FCI-roturyhmän rotujen parhaat koirat. Ryhmäkilpailussa sijoitetaan neljä parasta. Ryhmäkilpailun voittaja jatkaa kaikkien rotujen näyttelyssä vielä kilpailua näyttelyn kauneimman koiran tittelistä. Näyttelyn kauneimman koiran valintaan (Best in Show, BIS) osallistuvat kunkin roturyhmän parhaat koirat (10 kpl), joista neljä parasta sijoitetaan.

ARVOSTELULUOKAT

Koirat arvostellaan roduittain. Joidenkin rotujen (mm. villakoirat, tanskandogit) kohdalla eri muunnokset (karvanlaatu, koko, väri) arvostellaan erikseen. Arvostelu suoritetaan seuraavissa luokissa:

• Pentuluokka PEN, 5-7 kk (vain pentunäyttelyissä) ja 7-9 kk (epävirallinen)
• Junioriluokka JUN, 9-18 kk
• Nuorten luokka NUO, 15-24 kk
• Avoin luokka AVO, yli 15 kk
• Käyttöluokka KÄY, yli 15 kk (koetulos tai käyttövalion arvo vaaditaan)
• Valioluokka VAL
• Veteraaniluokka VET, yli 8 vuotta

Laatuarvostelun ulkopuolella, rotukohtaiset:

• Paras uros/narttu -luokka PU/PN ( osallistumisoikeus luokassaan sijoitetulla, Sertifikaatin arvoisella palkitulla koiralla)
• Kasvattajaluokka KAS (saman kasvattajan neljä koiraa vähintään yhdestä yhdistelmästä, palkittu laatuarvosanoilla ERI tai EH)

Ryhmäkilpailut:

• BIS-kasvattajaluokka BIS-KAS (rotunsa parhaille kasvattajaryhmille)
• BIS-veteraaniluokka BIS-VET (rotunsa parhaille veteraaneille)
• Ryhmän paras -kilpailu RYP (rotunsa parhaille)
• Best in Show BIS (ko. näyttelyn ryhmäkilpailun voittaneelle)

Näyttelyssä valitaan myös BIS-veteraani ja -kasvattajaryhmä. Rodun erikoisnäyttelyssä sekä pentunäyttelyissä voidaan valita myös BIS-pentu.

LAATUARVOSTELU JA KILPAILULUOKKA

Kukin koira arvostellaan ensi oman rotunsa ja arvosteluluokan mukaisesti. Tällöin koira saa laatuarvostelun. Laatuarvosteluun kuuluu kirjallinen arviointi ja laatumaininta, joka osoitetaan seuraavin värinauhoin:

• Erinomainen ERI = punainen
• Erittäin hyvä EH = sininen
• Hyvä H = keltainen
• Tyydyttävä T = vihreä
• Hylätty HYL = harmaa
• Ei voida arvostella EVA = ruskea

• Sertifikaatin arvoinen SA = vaaleanpunainen

Hylätyn arvostelun voi saada koira, joka poikkeaa selvästi rotumääritelmästä esimerkiksi koon, purennan tai kivespuutoksen vuoksi. Myös vihaiselle tai huonosti käyttäytyvälle koiralle voidaan antaa hylkäävä maininta. Ruskean nauhan saa koira, joka häiritsee arvostelua siinä määrin, että tuomari ei voi koiraa arvostella (hyppii, puree, on arka eikä anna koskea). Mikäli koiraa on korjailtu keinotekoisesti ja tuomarilla on syytä epäillä vilppiä, hän voi antaa maininnan ei voida arvostella tai poistaa koiran kehästä.

Laatuarvostelun jälkeen on kilpailuluokka koirille, jotka ovat saaneet maininnan erinomainen. Neljä parasta koiraa laitetaan paremmuusjärjestykseen. Kilpailuluokan järjestys osoitetaan seuraavilla värinauhoilla:

• 1 = punainen
• 2 = sininen
• 3 = keltainen
• 4 = vihreä

Tuomari voi halutessaan antaa koirille myös laatumaininnan SA. Sen voi saada vaikka joka koira, mutta joskus sitä ei saa kukaan. Kilpailuluokan sijoitus sekä SA edellyttävät pääsyn PN (paras narttu) tai PU (paras uros) -luokkaan.

ERILAISET NÄYTTELYT

Näyttelyihin voivat osallistua koirat, jotka ovat Suomen Kennelliiton tai jonkun muun FCI:hin kuuluvan tai sen tunnustaman kenneljärjestön rekisterissä. Suomessa voimassa olevan typistyskiellon mukaisesti 1. tammikuuta 2001 jälkeen syntyneet typistetyt koirat eivät saa osallistua näyttelyihin tai kokeisiin. Näyttelyihin ei voi myöskään osallistua kivesvikaisen, vaarallisesti aggressiivisen tai antidoping-säännöksen vastainen koira.
Koiranäyttelyt voivat olla kansainvälisiä näyttelyitä, joissa kilpaillaan kansainvälisestä sertistä, cacib:sta. Kansalliset näyttelyt voivat olla kaikkienrotujen näyttelyitä, ryhmänäyttelyitä (tietylle FCI:n roturyhmälle/roturyhmille) tai jonkin rodun erikoisnäyttelyitä. Virallisten näyttelyiden lisäksi järjestetään match show -kilpailuja eli mätsäreitä, jotka ovat epävirallisia näyttelyitä eivätkä toimi Kennelliiton alaisuudessa. Niihin saavat osallistua myös sekarotuiset ja rekisteröimättömät koirat.
Voittaja-näyttely järjestetään kerran vuodessa Suomessa. Siellä kunkin rodun paras uros ja narttu saavat Voittaja-tittelin, esimerkiksi vuoden 2005 parhaan titteli on V-05. Lisäksi junioriluokkien voittajat, laatuarvostelulla erinomainen, saavat JV-tittelin. Pohjoismaiden Voittaja -näyttely järjestetään vuorovuosin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Näiden kilpailujen voittajat saavat PMV- ja PMJV-tittelit.

SERTIFIKAATTI JA VALIOITUMINEN

Tuomari voi antaa rodun parhaalle urokselle ja nartulle sertifikaatin. Mikäli rodun parhaat koirat eivät voi sertifikaattia vastaanottaa (esim. PU1 on jo valio) siirtyy se seuraavaksi parhaalle koiralle, joka sen voi vastaanottaa. Koiralle voidaan hakea valion arvoa, kun se on saanut kolme sertifikaattia kolmelta eri tuomarilta, ja vähintään yksi niistä on saatu koiran ollessa yli 24 kk vanha. Lisäksi voi olla rotukohtaisia koetulosvaatimuksia (käyttökoirarodut). Kansainvälisessä näyttelyssä koiran on mahdollista saada kansainvälinen sertifikaatti, CACIB.

Koiralla on mahdollista saavuttaa Suomesta koiranäyttelyistä seuraavat valionarvot (käyttökoiraroduille pätee eri säännöt):

• FIN MVA eli Suomen muotovalio, kolmella sertifikaatilla palkittu koira. Kaikkien kolmen sertin tulee olla eri tuomareilta(vähintään yksi serti on pitänyt saada sen jälkeen kun koira on täyttänyt 2 v.)
• C.I.B eli Kansainvälinen muotovalio edellyttää neljä CACIB:ia vähintään kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta.

Valionarvot ovat maakohtaisia ja koira voi valioitua täten eri maissa. Mikäli koira jo on jonkin maan muotovalio, vaaditaan siltä vain yksi sertifikaatti yli 24 kk iässä (sekä mahdolliset lisävaatimukset) Suomessa. Koiran on mahdollista saavuttaa kansainvälisen valionarvo.

WIKIPEDIA

Toko

Toko on lyhenne sanasta tottelevaisuuskoe, mutta tarkoittaa myös tottelevaisuuskoulutusta. TOKO-kokeessa arvioidaan koiralle opetettujen asioiden hallintaa sekä koiran ja ohjaajan yhteistyötä.
Tottelevaisuuskoulutusta voi suositella kaikille koirille rodusta riippumatta. Koulutuksessa on tarkoitus parantaa ja vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä, opettaa koiralle hallittua käyttäytymistä ja ohjaajalle oikeanlaista koirankäsittelytaitoa. Tottelevainen ja iloinen koira on omistajansa hallinnassa yllättävissäkin tilanteissa. Lähes joka paikkakunnalla järjestetään koirien tottelevaisuuskoulutusta, johon ovat tervetulleet kaikki rokotetut, yli 4 kk ikäiset koirat rodusta riippumatta.
Kilpailuihin tähtäävä tottelevaisuuskoulutus aloitetaan usein jo pienenä pentuna ja ensimmäisenä pennulle opetetaan oikea kontakti ohjaajaan. Pennulle opetetaan jo myös hyvin varhaisessa vaiheessa korkeampien luokkien liikkeitä, kuten ruutua ja tunnistusnoutoa, jotta niistä saataisiin mahdollisimman varmat ja koiralle stressittömät liikkeet sen siirtyessä ylempiin luokkiin.

SÄÄNNÖT

Tottelevaisuuskokeessa on neljä kilpailuluokkaa; alokas-, avoin-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokka. Luokat lyhennetään ALO, AVO, VOI ja EVL. Alokas- , avoin- ja voittajaluokassa noudatetaan kansallisia sääntöjä, kun taas erikoisvoittajaluokassa on voimassa kulloinkin säädetyt FCI:n kansainväliset tottelevaisuuskoesäännöt.
Kulloinkin voimassa olevat tottelevaisuuskokeiden säännöt voi tilata Suomen Kennelliitosta (SKL) tai ostaa koepaikalta.

ARVOSTELULUOKAT & LIIKKEET

Alokasluokassa suoritetaan seuraavat liikkeet, joiden suoritustapaa arvioi tuomari.

• Luoksepäästävyys: Ryhmäliike, jossa koira ja ohjaaja ovat heille osoitetussa paikassa rivissä. Koira on kytkettynä ja istuu tai seisoo ohjaajan vasemmalla puolella, muttei ole käskynalainen. Tuomari lähestyy koiraa edestä ja käsittelee koiraa. Koiran tulee sallia käsittely ollen rauhallinen ja rentoutunut.
• Paikalla makaaminen (2 minuuttia): Suoritetaan ryhmäliikkeenä. Koirat ovat rivissä, jossa on 3–6 koiraa, n. 3 metrin välein. Ohjaajat käskevät koirat maahan ja poistuvat heille osoitettuun paikkaan noin 20 metrin päähän koirista. Koirien tulee maata rintamasuunnassa. Ajan tultua täyteen ohjaajat palaavat koirien viereen ja käskevät koiran perusasentoon.
• Seuraaminen kytkettynä: Koiran pitää seurata ohjaajan vasemmalla puolella taluttimen kiristymättä. Tuomari tai liikkeenohjaaja ohjaa koirakkoa antamalla käskyjä kääntyä oikeaan tai vasempaa, tekemään täyskäännöksiä, pysähtymään tai juoksemaan. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. Kaikenlainen poikkeaminen toivotusta ihannesuorituksesta alentaa arvosanaa. Ihanteellisessa seuraamisessa koira pitää yllä kontaktia ohjaajaansa ja työskentee oikealla etäisyydellä motivoituneesti ja tarkasti.
• Seuraaminen taluttimetta: Kuten seuraaminen taluttimessa, mutta ilman talutinta.
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran maahan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m) pysähtymättä. Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran kuuluisi mennä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeensuuntaisesti maahan.
• Luoksetulo: Ohjaaja jättää koiran istumaan poistuessaan sen luota hänelle osoitettuun paikkaan (n. 15 m) ja kutsuu koiran luokseen perusasentoon tai eteen istumisen kautta vasemmalle sivulleen.
• Seisominen seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran seisomaan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m). Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran olisi tarkoitus pysähtyä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeen suuntaisesti seisomaan.
• Estehyppy: Ohjaaja käskee koiran hyppäämään esteen yli itsestään poispäin ja käskee koiran seisomaan esteen toisella puolella. Ohjaaja kiertää esteen (kummalta puolelta estettä tahansa) ja asettuu koiran viereen ja käskee sen luvan saatuaan perusasentoon. Esteen korkeuden tulee olla noin koiran säkäkorkeus.
• Kokonaisvaikutus: Myös koirakon tekemä kokonaisvaikutus arvioidaan. Tuomari kiinnittää huomiota koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, sekä siihen, työskenteleekö koira iloisesti ja halukkaasti.

Liikkeet pisteytetään pisteillä 0; 5; 5,5; 6; 6,5; 7; 7,5; 8; 8,5; 9; 9,5 ja 10. Jokaisella liikkeellä on oma kerroin; mitä vaativampi liike, sen suurempi kerroin. Mikäli liikkeellä on suuri kerroin, sen kokonaisvaikutus yhteispisteissä on suurempi, kuin pienikertoimisella liikkeellä.Tokoa voi harrastaa minkärotuinen koira vaan, myös sekarotuinen.

ETENEMINEN TOKOSSA

Avoimessa-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokassa liikkeet vaikeutuvat asteittain osan liikkeistä korvautuessa toisilla. Koira saa siirtyä ylempään luokkaan saatuaan yhden 1. tuloksen, eli yli 80 % maksimipisteistä. Koiran on siirryttävä seuraavaan luokkaan viimeistään saavutettuaan kolme 1. tulosta alemmassa luokassa. Kolme 1. tulosta saavutettuaan koira saa koulutustunnuksen, ALO-luokan koulutustunnus on TK1, AVO-luokan TK2 ja VOI-luokan koulutustunnus TK3. Korkeimman, eli erikoisvoittajaluokan koulutustunnus on TK4, mutta tässä vaiheessa suurin osa koirista saavuttaa samoilla tuloksilla tottelevaisuusvalion arvon.
Koira saa Suomen tottelevaisuusvalion arvon (FIN TVA), kun sillä on kolme 1. palkintoa tottelevaisuuskokeen erikoisvoittajaluokassa kahden eri palkintotuomarin arvostelemana ja laatuarvostelussa virallisessa näyttelyssä vähintään maininnan 'hyvä'.
FIN TVA saa Pohjoismaiden tottelevaisuusvalion arvon saatuaan 1. palkinnon erikoisvoittajaluokassa kahdessa muussa Pohjoismaassa.
Ulkomainen koira saa Suomen tottelevaisuusvalion arvon, kun se on oman maansa tottelevaisuusvalio ja saa yhden erikoisvoittajaluokan 1. palkinnon Suomessa.

WIKIPEDIA

Phalène

ALKUPERÄ

Phalène-rotu syntyi jo keskiajalla ja on vuosisatoja ollut aatelisnaisten suosittu seurakoira. Taiteilijat ikuistivat niitä maalauksiin ja vanhimmissa taideteoksissa koirat olivatkin aina luppakorvaisia.
Satoja vuosia sitten Länsi-Euroopassa oli pieniä, luultavasti metsästysspanieleista kehittyneitä kääpiöspanieleita.
Phalènella saattaa olla yhteyksiä Aasian ja Amerikan pieniin rotuihin, mutta luotettavaa tietoa ei olla vielä pystytty selvittämään.
1990-luvun alkupuolella phalène yleistyi nopeasti.

ULKONÄKÖ

Phalène on siro kääpiörotu, joka on ilmeeltään valpas ja älykäs. Sillä on pitkäkarvaiset, perhosmaiset luppakorvat, joista juontuu rodun nimi, joka tarkoittaa ranskaksi yöperhosta (papillon, phalénen pystykorvainen muunnos sittemin tarkoittaa päiväperhosta). Liikkeet ovat vapaat ja tyylikkäät. Pitkä karvapeite on korvissa, raajojen takaosassa, varpaiden välissä ja hännässä. Turkki on pohjaväriltään valkoinen. Laikuissa kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisimpiä ovat tummanruskea, musta ja punertava. Päässä valkoinen väri ei saisi olla vallitseva, mutta otsapiirto on toivottava.

LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN

Phalène on iloinen, mutkaton ja vilkas. Hyvin seurallinen ja ystävällinen, suorastaan seuranhaluinen (yksilöstä tietenkin riippuen.) Phalènen tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, itsevarma ja leikkisä. Phalènet ovat lisäksi temperamenttisia. Pentuna ne ovat yleensä energisiä ja aina leikkimässä. Phaléneissa ei saa esiintyä arkuutta, eikä vihaisuutta. Tavoitteena on yhteiskuntakelpoinen seurakoira. Phalénet omaavat myös hyvin paljon omantahdon voimaa, joten omistajan on asetettava phalénelle selvät säännöt ja näyttää, että kuka määrää. Phalene on helppo kouluttaa ja se oppii helposti ja nopeasti. Phalene ei sovi perheisiin joissa on pieniä lapsia, hennon rakenteensa vuoksi.

TERVEYS

Phalène on terve rotu sekä Suomessa että ulkomailla. Sillä esiintyy vain joitakin periytyviä sairauksia:

• Luxatio Patellae eli polvilumpioden sijoiltaan meno on kääpiökoirille melko yleinen vika, joka voi olla synnynäinen tai tapaturmainen.

• PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, joka on sokeuteen johtava sairaus.

• Muutamia yksittäisiä harmaakaihitapauksia.

RODUN NYKYTILANNE

Nykyään phalène soveltuu sekä seura- että harrastuskoiraksi. Muun muassa agilityn saralla menestystä on tullut. Rotu nousi Suomessa 1990-luvun alussa 20 yleisimmän joukkoon, mutta sittemmin penturekisteröinnit ovat pudonneet puoleen. Pentuja syntyy nykyään enää vain 300 ja koko kanta on noin 3000.

WIKIPEDIA

Shetlanninlammaskoira

ULKONÄKÖ JA LIIKEHDINTÄ

Shetlanninlammaskoiralla on pitkä karva, joka on kuitenkin suhteellisen helppohoitoinen: se ei tuuheudestaan huolimatta takkuunnu eikä likaannu helposti. Shetlanninlammaskoiran turkki on hyvin pehmeä ja sileä. Shetlanninlammaskoirilla on värityksestä riippuen joko mustat, ruskeat tai siniset silmät, jotka ovat mantelinmuotoiset. Uroksille tulee rintaan narttuja muhkeampi "leijonaharjas". Sheltin kuono on suippo ja häntä kaareutuu alas. Häntä on normaalisti erittäin tuuhea. Shetlanninlammaskoiran korvat ovat rotumääritelmän mukaisesti hieman lurpallaan päistä, mutteivat saa mennä täysin alas asti. Korvat saattavat helposti nousta pystyyn, mutta sitä voidaan ehkäistä laittamalla korviin painot tai korvat voidaan liimata maitoliimalla karvoista koiran kasvuajaksi noin 2 -4 kk ikäisenä.
Sheltit ovat hyvin ketteriä koiria, jotka pärjäävät hyvin niin agilityssa, koiratanssissa, flyballissa ja tokossa.

VÄRITYS

FCI:n vuonna 2009 hyväksymän rotumääritelmän mukaan shetlanninlammaskoirilla hyväksytään seuraavat väritykset:
Soopeli: ruskea puhtaana tai kaikissa vivahteissa kullasta mahonginväriin. Värin tulee olla syvä. Sudenharmaa ja harmaa ovat virheitä.
Kolmivärinen: rungon musta väri on syvänmusta, merkkien tulisi olla syvän punaruskeat.
Blue Merle: yleisvaikutelma on sininen. Väritys on puhdas hopeansininen, jossa on mustia laikkuja ja mustaa marmorointia. Syvän punaisenruskeat merkit ovat toivottavia, mutta niiden puuttumisesta (bi-merle) ei rangaista. Suuret mustat läiskät merlekuviossa, liuskekiven tai ruosteen väri peitin- tai aluskarvassa ovat vakavia virheitä.
Mustavalkoinen ja musta punaruskein merkein: hyväksyttäviä värejä. Merkkiväritys (ilman valkoista) shetlanninlammaskoiralla on hyvin harvinainen, eikä sitä enää nykypäivänä ole tavattu.
Valkoiset merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Valkoista saa esiintyä otsapiirtona, kaulurina, rinnassa, jaloissa ja hännän päässä, ei kuitenkaan rungossa.

LUONNE JA KOULUTUS

Shetlanninlammaskoira on luonteeltaan lempeä, mutta se voi olla vieraita kohtaan varautunut. Omaa perhettään kohtaan se on rakastavainen ja kiintyy perheeseensä voimakkaasti. Rodulla on taipumusta herkkähaukkuisuuteen, mikä on aiheellista ottaa huomioon jo pennun koulutuksessa. Joillain shelteillä on luonteen suhteen taipumusta miltei arkuuteen asti, muttei se ole toivottavaa eikä tyypillistä.
Shetlanninlammaskoiralle riittää peruskoulutus. Koulutuksen pitää olla kuitenkin tavallansa pehmeää, eikä kovia otteita saa käyttää rodun ns. herkkyyden vuoksi. Alkuperältään se on paimenkoira, minkä takia se saattaa lähteä paimentamaan esimerkiksi jäniksiä. Shetlanninlammaskoira on harrastuskoirana monipuolinen: Sen kanssa on mahdollista harrastaa esimerkiksi agilitya, tokoa, koiratanssia ja flyballia sekä näyttelyitä tai match show'ta eli leikkimielisiä näyttelyitä. Rotu on melko nopea oppimaan uusia asioita ja sillä on usein myös halu miellyttää – nämä piirteet ovat hyödynnettävissä koiran koulutuksessa.Shetlanninlammaskoirat ovat suhteellisen helppoja kouluttaa.

TERVEYS

Shetlanninlammaskoira on suhteellisen terve rotu. Sillä esiintyy jonkin verran lonkkavikaa eli lonkkaniveldysplasiaa. Sen yleisin sairaus on silmäsairaus CEA (Collie Eye Anomaly), joka voi vakavimmillaan johtaa jopa sokeutumiseen. CEA:n lievemmät muodot, CRD/CH, eivät häiritse koiran näkökykyä, mutta coloboma voi aiheuttaa ablaation, jonka seurauksena verkkokalvo voi irrota ja koira sokeutua. Paras aika tutkituttaa, onko koiralla CEA, olisi 6 viikon ja myöhemmin 1 vuoden iässä. Nykyään myös ylimääräiset silmäripset (distichiasis, trichiasis, ektooppinen cilia) ovat yleistyneet shetlanninlammaskoirilla. Myös nämä voivat hyvin harvinaisissa ja vakavissa tiloissa johtaa koiran sokeutumiseen.Mutta voi olla agressiivisuutta joillakin koirilla.Shelteillä tavataan toisinaan myös PRA:ta (Progressive Retinal Atrophy), joka johtaa aina koiran sokeutumiseen. Shetlanninlammaskoira elää usein sangen pitkäikäiseksi: Ei ole harvinaista, että yksilö on seitsemäntoistavuotias. Shelteillä myös voi ilmetä joskus sydänsairauksia, mutta niitä on vain harvoilla.

NIMI

Sheltin nimi tulee tämän rodun alkuperäismaasta, Ison-Britannian saarivaltiosta, Shetlandinsaarilta. Rodusta käytetään toisinaan myös nimityksiä "shetlanninpaimenkoira", "sheltti", "minilassie" ja hyvin edellistä muistuttava "kääpiölassie".

WIKIPEDIA

Papillon

ALKUPERÄ

Satoja vuosia sitten Länsi-Euroopassa oli pieniä, luultavasti metsästysspanieleista kehittyneitä kääpiöspanieleita. Papillonilla saattaa olla yhteyksiä Aasian ja Amerikan pieniin rotuihin, mutta luotettavaa tietoa ei ole vielä pystytty selvittämään. Alun perin rotu on todennäköisesti tullut Italiasta 1100–1200-lukujen aikaan, mutta kehittynyt myöhemmin (1800-luku) Belgiassa ja Ranskassa.
Tämä rotu ihastutti hallitsijoita ja taiteilijat ovat ikuistaneet niitä maalauksiin.
1990-luvun alkupuolella papillon  yleistyi nopeasti.

ULKONÄKÖ

Papillon on siro kääpiörotu, joka on ilmeeltään valpas ja älykäs. Liikkeet ovat vapaat ja tyylikkäät. Sillä on pitkäkarvaiset, pystyt perhosmaiset korvat, joista juontuu rodun nimi, joka tarkoittaa ranskaksi päiväperhosta.
Pitkä karvapeite korvissa, raajojen takaosassa, varpaiden välissä ja hännässä. Turkki on pohjaväriltään valkoinen. Laikuissa kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisimpiä ovat tummanruskea ja punertava. Päässä valkoinen väri ei saisi olla vallitseva, mutta otsapiirto on toivottava. Koira on rakenteeltaan hyvin siro, siksi kovia töytäisyjä varottava.

LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN

Papillon on iloinen, mutkaton, vilkas, hyvin seurallinen ja ystävällinen, suorastaan seurankipeä. Se rakastaa leikkimistä ja juoksua. Papillonin tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, itsevarma ja eloisa. Papillonit ovat lisäksi temperamenttisia ja ne voivat olla hyvin herkkiä tai hieman herkkiä ja kovapäisiä yhtä aikaa. Niissä ei saa esiintyä arkuutta eikä vihaisuutta. Tavoitteena on yhteiskuntakelpoisen seurakoiran luonne. Papillonia pidetään kääpiökoirista älykkäimpänä sijoittuen peräti sijalle 8 kaikkien koirarotujen joukossa. Spanielitaustansa vuoksi papillonilla on selvä metsästysvietti, mikä ilmenee toisinaan esim. hyönteisten, pikkulintujen ja hiirien jahtaamisena.

TERVEYS

Papillon on kokonaisuudessaan hyvin terve rotu sekä Suomessa että ulkomailla. Rodun edustajat sairastuvat suhteellisen harvoin ja pysyvät pirteinä vanhoiksi asti.

Papilloneilla esiintyy vain joitakin periytyviä sairauksia:

• Luxatio Patellae eli polvilumpioden sijoiltaan meno on kääpiökoirille melko yleinen vika, joka voi olla synnynnäinen tai tapaturmainen.
• PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, joka on sokeuteen johtava sairaus.
• Muutamia yksittäisiä harmaakaihitapauksia.

RODUN NYKYTILANNE

Nykyään papillon soveltuu sekä seura- että harrastuskoiraksi. Menestystä on tullut muun muassa agilityn saralla.Iloisen luonteensa ansiosta rotu nousi Suomessa 1990-luvun alussa 20 yleisimmän joukkoon, mutta sittemmin penturekisteröinnit ovat pudonneet puoleen. Pentuja syntyy nykyään enää vain 300 ja koko kanta on n. 3000.

WIKIPEDIA

Länsigöötanmaanpystykorva

ULKONÄKÖ

Länsigöötanmaanpystykorvan ruumiinrakenne on vankka. Se on korkeuttaan pidempi (säkäkorkeuden suhde pituuteen on ihannetapauksessa 2:3) ja painaa 9–15 kiloa. Matalaraajaisen koiran ihannesäkäkorkeus on uroksilla 33 cm, nartuilla 31 cm; poikeama: +2 cm, -1 cm ihannekoosta on sallittu. Turkki on keskipitkä ja kova, alusvilla tuuheaa ja pehmeää. Yleisimmät värit ovat harmaa, harmaanruskea, kellanruskea, punaisenruskea tai punaisenkeltainen. Selässä ja kyljissä on tummempaa peitinkarvaa. Lapojen päällä on rodulle tyypillinen valjaskuvio. Valkoinen on sallittu: rajoitettu kaulus, jaloissa saa olla valkoista kunhan valkoinen ei mene oli polven, rinnassa saa olla valkoista ja päässä voi olla ohut piirto. Koiralla tulisi olla poskikuviointi (kuten suden tai jämtlanninpystykorvan kasvoissa).
Koiran kuono on tylppä ja kirsu musta. Korvat ovat keskisuuret, pystyt ja hyvin liikkuvat. Länsigöötanmaanpystykorvan erikoispiirteenä on häntien monimuotoisuus. Rodussa esiintyy synnynnäistä töpöhäntäisyyttä, ja koiran hännän pituus voi olla mitä tahansa täysin hännättömästä pitkään häntään. Töpöhäntiä esiintyy eri mittaisina. Kun typistäminen oli sallittu, hännät typistettiin 10 cm:n pituuteen. Häntäänsä göötti voi kantaa eri tavoilla, joko alhaalla, sirpillä tai kippuralla. Näyttelyissä häntien pituuteen ei kiinnitetä huomiota arvostelussa. Hännän typistäminen kiellettiin Suomessa vuonna 1996.

LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN

Lyhyistä jaloistaan huolimatta länsigöötanmaanpystykorva on ponteva koira. Luonteeltaan se on uskalias, valpas, älykäs, ystävällinen ja energinen, ja sillä on taipumus haukkua. Rodun liikunnantarve on suuri, joten koiran kanssa voi harrastaa esimerkiksi agilityä, tokoa tai paimentamista. Kouluttaminen on melko helppoa, ja länsigöötanmaanpystykorvia on käytetty myös pelastuskoiratoiminnassa.
Länsigöötanmaanpystykorva sopii hyvin perhe- ja seurakoiraksi. Se rakastaa seuraa ja leikkii mielellään toisten koirien kanssa, mutta parhaiten se viihtyy perheensä kanssa eli laumassaan. Koira pitää huomiosta ja haluaa sitä joskus liikaakin. Tärkeintä on olla johdonmukainen ja päättäväinen.

ALKUPERÄ

Rodun uskotaan olevan yli tuhat vuotta vanha, sillä Skånen ja Länsi-Göötanmaan viikingit käyttivät sitä ilmeisesti paimenkoirana, talonvahtina ja tuhoeläinten kuten rottien pyydystäjänä. Lyhytjalkaisena koira kunnostautui etenkin lehmien kaitsennassa, sillä matalaa paimenta lehmät eivät helposti yllä potkaisemaan. Länsigöötanmaanpystykorva paimentaa lehmiä näykkimällä niitä kintereistä. Welsh corgin arvellaan polveutuneen tästä rodusta. Erimielisyyttä on kuitenkin siitä, veivätkö viikingit rodun pohjoisesta Englantiin vai päinvastoin. Uusimpien tutkimusten perusteella asiantuntijat uskovat rodun olevan kotoisin Ruotsista.
Länsigöötanmaanpystykorva itse oli vuonna 1942 sukupuuton partaalla, mutta rotu onnistuttiin elvyttämään ruotsalaisten Björn von Rosenin ja Karl-Gustaf Zetterstenin ponnistelujen ansiosta. He alkoivat etsiä jalostukseen sopivia, mahdollisimman tarkoin tavoiteltua rotutyyppiä edustavia koiria lehti-ilmoitusten avulla. He löysivät muutaman yksilön, jotka ovat kaikkien nykyisten länsigöötanmaanpystykorvien esivanhempia. Ruotsin kennelliitto hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1943. Alkuperäinen nimi oli svensk vallhund, ruotsalainen paimenkoira; nykyinen nimi västgötaspets otettiin käyttöön vuonna 1953. Koiran käyttö paimennustehtävissä on vähentynyt, kun tehokkaammat paimenkoirat, kutenbordercolliet, ovat korvanneet sen.
Suomessa ensimmäiset länsigöötanmaanpystykorvat rekisteröitiin vuonna 1958. Oma rotuyhdistys Länsigöötanmaanpystykorvat – Västgötaspetsen ry. perustettiin vuonna 1991. Alkuun yhdistys oli rotua harrastava yhdistys. Rotuyhdistysoikeudet se saavutti vuonna 2007.

TERVEYSTILANNE

Rodun terveystilanne on hyvä. Lonkkavikojen lisäksi rodulla esiintyy jonkin verran hammaspuutoksia sekä piilokiveksisyyttä, mutta kyseiset viat eivät haittaa koiran elämää, joskin estävät sen käytön jalostuksessa tai näyttelykoirana. Rodulla tavataan myös verkkokalvon rappeumaa aiheuttavaa silmäsairautta J175. Tämän vuoksi jalostukseen käytettävät koirat tulisi lonkkakuvauksen lisäksi myös silmäpeilata.

WIKIPEDIA

Welsh corgi pembroke

HISTORIA

Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Erään tulkinnan mukaan nimicorgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom. ”kääpiö”) ja gi (”koira”). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä (”rakki” tai ”piski”).
Rotufaktan mukaan pembroket ovat Englannin kuningatar Elisabet II:n suosiossa; hän on omistanut niitä vuosien varrella lukuisia.
Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.
Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta eri näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.
1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1933, jolloin rodut eriytettiin toisistaan.

ULKONÄKÖ

Pembroke on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala sekä suhteellisen vankka. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Pembroken häntä voi olla luonnostaan töpö tai täyspitkä, jolloin se on selkälinjan tasolla. Corgin vahva, puolipitkä ja kaksinkertainen turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöaika on tyypillisesti kahdesti vuodessa. Pembroken pää on ketun pään tapainen. Rodulla on taipumusta ylensyöntiin, mikä saattaa aiheuttaa sille selkävaivoja.

LUONNE

Yleisesti ottaen corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Muunnosten kesken pieniä eroja on kuitenkin havaittavissa. Pembroke on serkkuaan enemmän koko korttelin koira. Cardigan kiintyy enemmän yhteen ihmiseen tai perheeseen ja voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, kun taas pembrokea pidetään cardigania helpommin innostuvana koirana, jolla ei käyttökoiran ominaisuuksista ole enää yhtä paljon jäljellä. Pembroke, kuten moni muukin rotu, on seurakoiramaistunut vuosikymmenien jalostuksen tuloksena. Koirat sopivat erinomaisesti myös lapsiperheiden lemmikeiksi, sillä ne tulevat toimeen kaikkien kanssa.

HARRASTUKSET

Pembrokeja käytetään vuosittain runsaasti näyttelyissä, mutta myös innokkaita agilityn ja tokon harrastusta esiintyy. Myös pelastuskoiraharrastus on kasvattanut jatkuvasti suosiotaan.
Varsinaisten kilpalajien ulkopuoleltakin löytyy runsaasti mielekästä tekemistä corgille. Esimerkiksi uusien temppujen opettelu on aktivoivaa puuhaa sekä koiralle että ohjaajalle.

TERVEYS

Rotu on toistaiseksi säilynyt suhteellisen terveenä moneen muuhun rotuun verrattuna. Perinnöllisistä silmäsairauksista corgia koskettavat HC, RD, PRA ja PPM. Suomesta ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, joskin muualla maailmassa sairaita koiria on tavattu. Muutama kaihipotilas tosin on ollut Suomessakin. Tutkimuspakkoa jalostukseen käytettäville koirille ei kuitenkaan vielä ole.
Vuosina 1996–2006 syntyneistä pembrokeista on kuvattu lonkkanivelten osalta ainoastaan 8 prosenttia, joten kovinkaan selkeiden päätelmien tekeminen ei ole mahdollista. Jatkossa asiaan jouduttaneen kuitenkin kiinnittämään entistä enemmän huomiota, sillä yli 70 prosenttia kuvaustuloksista oli ”c” tai huonompi. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu pienen kokonsa ansiosta, koska sillä lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole kovin suuri; rasitusta tosin lisää rodun taipumus liikalihavuuteen. Corgia onkin aiheellista liikuttaa ja pitää kunnossa lonkka- ja nivelongelmien ennalta ehkäisemiseksi.

WIKIPEDIA

Welsh corgi cardigan

ULKONÄKÖ

Cardigan on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala, hiukan kettua muistuttava koira. Se on serkkuaan pembrokea vähän vankempi ja hyvin kestävä. Rintakehä on syvä ja vahva. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Koiran ilme on ystävällinen. Cardiganin silmät ovat tummat; ainoastaan väritykseltään sinimarmoroiduilla (blue merle) koirilla sallitaan siniset tai sinipilkulliset silmät. Purenta on leikkaava. Cardiganilla on pitkä häntä toisin kuin pembrokella, jolta häntä aikaisemmin typistettiin ja joka voi myös syntyä töpöhäntäisenä. Häntäänsä cardigan pitää matalalla. Kun koira liikkuu, häntä saattaa nousta, mutta koira ei kuitenkaan koskaan kanna sitä selän päällä.
Cardiganin turkki on keskipitkä ja kaksinkertainen. Kaikki värit ja sävyt sallitaan valkoisilla merkeillä tai ilman. Värejä ovat esimerkiksi punainen, soopeli (mustat kärjet karvoissa), brindle (juovikas), blue merle (sinimarmoroitu) ja tricolor (joko brindlein tai tan-merkein). Sinimarmoroidulla koiralla on harmaalla pohjalla epäsäännöllisiä mustia laikkuja. Tavallisesti koiralla on valkoista kaulassa, rinnassa, raajoissa, hännänpäässä, kuonossa ja vatsassa. Valkoinen ei saa olla vallitseva väri. Kirsu on aina musta.
Corgin turkki on helppohoitoinen. Tyypillisesti kahdesti vuodessa on karvanlähtöaika, jota pohjavillan irrottelu metallisella kammalla helpottaa. Karvanlähtöajan ulkopuolella turkinhoidoksi riittää silloin tällöin tapahtuva harjaus. Joskus welsh corgi -pentueeseen syntyy myös pitkäkarvaisia (niin sanottuja fluffy-) yksilöitä, joita rotumääritelmä ei hyväksy.

LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN

Monien muiden paimenkoirien tapaan cardigan on erittäin älykäs, aktiivinen rotu. Se tulee hyvin toimeen pienessäkin asunnossa ja kaupungissa, kunhan saa riittävästi liikuntaa. Yleisesti ottaen kummankin alarodun corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Cardigan on luonteeltaan hiukan pembrokea harkitsevampi ja suhtautuu vieraisiin usein varauksellisesti. Tätä ei kuitenkaan luulla arkuudeksi. Cardigan on myös hyvin uskollinen ja huumorintajuinen seuralainen, joka pitää lapsista. Pembroken sanotaan olevan cardigania enemmän koko korttelin koira, mikä tarkoittaa sitä, että cardigan kiintyy vahvemmin nimenomaan omistajaansa ja tämän perheeseen kuin pembroke, joka taas ystävystyy "serkkuaan" helpommin myös muiden ihmisten kanssa.
Corgit jalostettiin alun perin mataliksi paimenkoiriksi, joita lehmät eivät yllä helposti potkaisemaan. Niillä on paimennusvaistonsa edelleen tallella, ja ne sopivat erilaisten koiraurheilulajien kuten agilityn harrastamiseen. Työkoirataustasta ominaisuuksia on enemmän jäljellä cardiganilla, ja se onkin nykyään monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa harrastetaan koiranäyttelyiden lisäksi myös tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa ja pelastuskoiratoimintaa. Ongelmia voi syntyä, jos cardigan yrittää "paimentaa" ihmisiä näykkimisellä, joka ei kuitenkaan ole merkki aggressiivisuudesta. Corgit ovat melko herkkiä haukkumaan, ja ne toimivat tarvittaessa myös hälyttävinä vahtikoirina.

ALKUPERÄ

Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Erään tulkinnan mukaan rodun nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom. ”kääpiö”) ja ci (”koira”). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä (”rakki” tai ”piski”). Nimi ”cardigan” viittaa Walesin historialliseen kreivikuntaan Cardiganshireen.
Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.
Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta erilaisia näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.
1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin rodut eriytettiin toisistaan. Cardigan on ollut näistä kahdesta harvinaisempi, mutta on alkanut ottaa yleisyydessä "serkkuaan" kiinni.

TERVEYDENTILANNE

Corgeilla terveysongelmia ovat muun muassa selkäviat, lonkkaniveldysplasia ja silmäongelmat. Liian vähäinen liikunta ja ylipaino voivat aiheuttaa selkäongelmia. Welsh corgi on kuitenkin perusterve rotu, eikä erityisiä rodulle ominaisia sairauksia esiinny.

Perinnöllisistä silmäsairauksista corgia koskettavat HC, RD, PRA ja PPM. Suomesta ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, joskin muualla maailmassa sairaita koiria on tavattu. Muutama kaihipotilas tosin on ollut Suomessakin. Tutkimuspakkoa jalostukseen käytettäville koirille ei kuitenkaan vielä ole. PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuminen on perinnöllinen sairaus, joka voidaan todeta DNA-testillä. Verikokeen avulla suoritettavasta DNA-testistä nähdään myös, onko terve koira sairauden kantaja vai ei.

Lonkkanivelten osalta cardiganeja on vielä kuvattu liian vähän selkeiden päätelmien tekemiseen, mutta viitteitä orastavasta ongelmasta on havaittavissa. Vuosina 1996–2006 syntyneistä cardiganeista on kuvattu 11,5 prosenttia. Näistä yli 75 prosentin kohdalla tulos oli ”C” tai ”D”. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu pienen kokonsa ansiosta, koska sen lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole kovin suuri.

Myös selkäviat ovat tyypillisiä, kun kyseessä on pitkäselkäinen ja lyhytraajainen rotu. Asian perinnöllisyyttä ollaan selvittämässä, mutta luonnollisesti vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto sekä monipuolinen liikunta ja lihashuolto ovat tehokasta ennaltaehkäisyä.

WIKIPEDIA